keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIA

Moni sanoo ettei ole vielä mitään kiirettä miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa, mutta mä olen täysin eri mieltä. Mulla on joku pakkomielle miettiä koko ajan mitä haluan tulevaisuudelta. Enkä pelkästään mieti minkä ammatin haluan vaan ylipäätään mitä haluan esimerkiksi blogin kanssa, valokuvaamisen kanssa sekä tietty ammattin kanssa.

Kyselin muutamalta kaverilta voisinko kirjoittaa postauksen tästä aiheesta ja kaikki olivat sitä mieltä, että mun kannattaa kirjoittaa tästä postaus. Toivon siis, että joku edes lukee tämän. 

Olen pitkään miettinyt jotain tiettyä ammattia. Mua kiinnostaa todella paljon sairaanhoitajan koulutus, leikkaaja tai valokuvaaja, autoala, äidinkielen opettaja tai sitten rikostutkija. 

Oon todella pitkään halunnut lääkäriksi siis ihan pienestä pitäen, mutta mun haave lytättiin sillä mulla on visuaalisen kyvyn puutos joka tarkoittaa suomeksi sitä etten hahmota kaikkea. Siis ihmiselle jolla on visuaalinenkyky joku asia on todella yksinkertainen, mutta mulle täyttä hepreaa. 

Oon oppinut elämään vaikka mulla ei ole tätä kykyä ole. Vaikka kykyä ei esimerkiksi koulussa huomioida yhtään niin silti olen oppinut olemaan sen kanssa. 

Tosi useasti sekoitan vasemman ja oikean, silmät ei tottele, en osu palloihin, kirjaimet hyppii ja olo on todella epämukava.


001

Mutta takaisin asiaan. Mä haluan saavuttaa blogilla jotain ns "näyttävää". Mä en välttämättä halua koko päiväistä työtä bloggaamisesta, mutta haluan silti käyttää tähän todella paljon aikaa, niinkuin nytkin jo aikaa menee reippaasti. Musta bloggaus on mukavaa sillä pääsen kertomaan omista mielipiteistäni, näyttämään kuviani sekä muutenkin toteuttamaan itseäni. 

Bloggaus on musta mielenkiintoinen sekä hyvä harrastus. Tässä oppii tekstinkäsittelyä, koodausta, kuvien muokkausta sekä bloggaamisella voi myös saavuttaa jotain. 

En tiedä tietääkö moni, mutta mä harrastan valokuvaamista todella paljon ja käyn kuvaamassa paljon erillaisia juhlia sekä mm perhepotretteja. 

Valokuvaus on musta myös todella ihana harrastus. 

Jos mua ahistaa lähden mielelläni kuvaamaan ja tällöin ahdistus on poissa.

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että valokuvaamisella ei suomessa oikein elä sillä valokuvaajia on todella paljon. Joten sen takia sekään ei sinänsä ammattina kiinnosta :D..

00000006

En ymmärrä miten mua voi oikeasti ahdistaa näin paljon se etten tiedä mitä haluan tulevaisuudelta. Mulla on kuitenkin vielä vuosi aikaa, mutta silti. Mietin sitä oikeasti lähes päivittäin.

Mulla on paljon kavereita jotka miettivät ihan samalla tavalla näitä asioita.

Onko siellä ruudun takana ihmisiä jotka miettivät mitä haluavat tulevaisuudeltaan? Toivottavasti on. Itse tiedän monia aikuisia jotka eivät tiedä mitä haluavat.

Haluan ammatin jossa voin toteuttaa itseäni sekä saada mielipiteeni kuuluviin. Eli siinä tapauksessa mikään sairaanhoitajan ammatti ei ole varmaan ole varmaan oikea vai?

Ihminen ei oikeasti voi olla näin sekaisin omien ajatustensa kanssa.

Toisaalta haluan myös auttaa ihmisiä sekä olla ihmisten kanssa paljon tekemisissä.

Mutta miksi en valokuvaisi jos rakastan sitä todella, olen siinä hyvä ja mulla on todella paljon motivaatiota kuvata sekä oppia uutta. Ja kyllä mä sanoin juuri itseäni hyväksi valokuvaajaksi.  

En saanut tästä postauksesta täysin semmoista minkälaisen olisin halunnut, mutta sain ainakin jotain kirjoitettua. XoXo Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti