Olen onnellinen siitä kuinka paljon olen kehittynyt näiden vuosien aikana. Olen kehittynyt valokuvaamisessa, kirjoittamisessa, meikkaamisessa, urheilussa. Oikeastaan olen kehittynyt vähän kaikessa. Yksi asia josta olen älyttömän kiitollinen on se, että olen oppinut puhumaan asioista sekä ylipäätään olen oppinut ihmissuhdetaitoja. Ihmissuhdetaidot ovat musta todella tärkeitä ja hyvä osata.
Olen kasvanut myös viimeisen kahden vuoden aikana todella paljon henkisesti. Viime keväänä elin vaikeaa aikaa. Jälleen. Ihan niinkuin joka vuosi. Viime keväänä kuitenkin ymmärsin, ettei jokaisesta asiasta tarvitse tehdä niin vaikeaa. Opin myös sen, että jos jotain tahtoo kovasti osata on sitä vain harjoiteltava. Oikeastaan siitä kaikki lähti. Viime keväästä lähtien olen kehittynyt todella paljon postauksen yllämainituista asioista.
Vaikka tuolloin keväällä päätin tehdä elämästä "parempaa" koin silti monia ja monia vastoinkäymisiä. Olen aina ollut sitä mieltä, että vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä todella paljon. Ja ainakin minun tapauksessa tämä pitää todella hyvin paikkaansa.
Monista vastoinkäymisistä huolimatta olen silti tässä. Vahvempana kuin koskaan. Jos joku ihminen kaupungilla huutaa mulle jotain, en ota sitä enään itseeni. Noin puolitoista vuotta sitten olisin ottanut tämän asian itseeni ja pahimmassa tapauksessa ramkaissut siitä itseäni. Miksi? Ehkä siksi, että pystyn nyt luottamaan itseeni. Pystyn olemaan oma itseni ja kaikki tämä on lähtöisin viime kevään päätöksestä.
Tämä kaikki ei kuitenkaan täysin johdu viime keväästä, vaan olen saanut paljon tukea ulkopuolisilta tahoilta, ystäviltä sekä kavereilta. Mutta uskon, että oma asenne vaikuttaa tässäkin asiassa todella paljon. Oikeastaan oma asenne on avain kaikkeen. Ainakin yleensä.
Tämä bloggaaminen on ollut yksi iso avain siihen, että olen kehittynyt sekä uskaltanut olla oma itseni. Tämän avulla olen saanut toteuttaa mitä mielenkiintoisempia postauksia, olen saanut poseerata kameran edessä (joka kasvattaa itseluottamusta todella paljon). Olen päässyt toteuttamaan monia eri asioita. Muistan aluksi epäröiväni bloggausta todella paljon, taino lähinnä sitä miten muut siihen suhtautuvat.
Mulle tuli yhtäkkiä fiilis, että haluan kertoa teille jotain mun kehittymisestä ja kasvamisesta. Nyt voin käydä vihdoin hyvillä mielillä nukkumaan! Ps. Meillä on huomenna luvassa kunnon kuvauspäivä.
Kirjoitin viime vuoden keväällä fakta postauksen itsestäni, mutta kukaan ei kiellä mua tekemästä uutta fakta postausta teille, joten eiköhän aloiteta?
- Olen pitkään miettinyt valokuvaus blogin luomista. En halua kuitenkaan luoda blogia ilman, että mulla on selvät sävelet sen kanssa. Haluan myös olla varma, että mulla on aikaa kirjoittaa molempia blogeja.
- Kipeänä ollessani mulla on tapana katsoa Titanic tai joku Fast and Furious- elokuvista. Se on sama joka ikinen kerta. En käsitä miten en ole vieläkään kyllästynyt.
- En ole koskaan kirjoittanut postausta johon olisin täysin tyytyväinen. Yleensä olen tyytyväinen, mutta aina löytyy joku joka tekee postauksesta epätäydellisen.
- Olen koukussa täysin Prison Break (Pako) sarjaan. Katsoin huvikseni yhen jakson Netflixistä ja nyt täytyy sanoa, että olen todella onnellinen, että eksyin katsomaan sitä. Olen sopivasti syyslomalla tämän viikon ja mulla on loistavaa aikaa katsoa kyseistä sarjaa. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tätä sarjaa!
- Rakastan älyttömän Tupla Roasted Cornia! Maistoin ensimmäisen kerran Tubeconissa tätä ja siitä lähtien tätä on tullut syötyä patukka jos toinenkin.
- Meille tuli hamsteri kolme viikkoa sitten. Itseasiassa tasan kolme viikkoa sitten. Hänen nimensä on Manaatti.
- Mun on ollut todella vaikea löytää se oikea kirjoitustyyli. En vielä nykypäivänäkään tiedä tasan sitä omaa kirjoitus tapaani, mutta uskon sen löytyvän vielä joskus.
- Mulla on kädessä syntymämerkki, joka näyttää kanalta ja on normaalia ihoani tummempi. Muistan koko ala-asteeni häpeäväni tätä syntymämerkkiä ja esimerkiksi koulu-uinneissa muistan aina laittaneeni syntymämerkin päälle laastarin.
- Kaipaan kovasti sitä aikaa, kun treenasin ja kävin urheilemassa monta kertaa viikossa. Huomasin voivani todella hyvin silloin. Nukuin todella hyvin, iho oli hyvässä kunnossa, mieliala oli tasainen ja hyvä. Olin tuolloin myös todella rauhallinen ja jaksoin keskittyä kouluunkin paljon paremmin.
- Kaipaan myös paljon sitä aktiivista bloggaaja Jenniä, joka jaksoi päivä toisensa jälkeen kirjoittaa postauksia, lukea muiden blogeja ja valokuvasi todella paljon. Valokuvaan edelleen paljon, mutta kirjoittaminen on jäänyt hieman vähemmälle henkisen hyvinvoinnin takia, mutta kyllä tämä tästä taas.
- Joudun talvisin rasvaamaan naamani kolme kertaa päivässä. Normaalisti rasvaan kaksi kertaa päivässä - aamuin illoin, mutta talvella naamani on niin kuiva, että mua ihan oikeasti sattuu jossen rasvaa sitä kolme kertaa päivässä.
- En ole täysin varma siitä mitä haluan blogilla saavuttaa. Mulla pyörii paljon ajatuksia mielessä. Lopetanko vai jatkanko. Mutta vaikka usein mietin lopettamista niin silti edelleen tässä olen kirjoittamassa postausta. En vaan koe lopettamista oikeaksi.
- Minulla on kaksi lävistystä, kulma- ja huulikoru. Haluaisin myös toiset korvanreiät sekä napakorun.
- Mulla on edessä helmi- maaliskuussa yhteishaku enkä ole todellakaan varma minne haluan lähteä. Mulla on pitkään ollut tunne, että kuulun sosiaali- ja terveysalalle, mutta mua on ruvennut mietityttämään logistiikka-ala. Syy miksi stressaan tästä on se, että helmikuu tulee pian. Vaikkei se siltä vielä tunnukkaan.
- Odotan todella innolla myös joulua. Oon yksi niistä jouluihmisistä, ketkä alkaa valmistautumaan jouluun jo marraskuussa. Oon myös juonut jo ensimmäisen kupin glögiäkin! :D
