Olen kasvanut myös viimeisen kahden vuoden aikana todella paljon henkisesti. Viime keväänä elin vaikeaa aikaa. Jälleen. Ihan niinkuin joka vuosi. Viime keväänä kuitenkin ymmärsin, ettei jokaisesta asiasta tarvitse tehdä niin vaikeaa. Opin myös sen, että jos jotain tahtoo kovasti osata on sitä vain harjoiteltava. Oikeastaan siitä kaikki lähti. Viime keväästä lähtien olen kehittynyt todella paljon postauksen yllämainituista asioista.
Vaikka tuolloin keväällä päätin tehdä elämästä "parempaa" koin silti monia ja monia vastoinkäymisiä. Olen aina ollut sitä mieltä, että vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä todella paljon. Ja ainakin minun tapauksessa tämä pitää todella hyvin paikkaansa.
Monista vastoinkäymisistä huolimatta olen silti tässä. Vahvempana kuin koskaan. Jos joku ihminen kaupungilla huutaa mulle jotain, en ota sitä enään itseeni. Noin puolitoista vuotta sitten olisin ottanut tämän asian itseeni ja pahimmassa tapauksessa ramkaissut siitä itseäni. Miksi? Ehkä siksi, että pystyn nyt luottamaan itseeni. Pystyn olemaan oma itseni ja kaikki tämä on lähtöisin viime kevään päätöksestä.
Tämä kaikki ei kuitenkaan täysin johdu viime keväästä, vaan olen saanut paljon tukea ulkopuolisilta tahoilta, ystäviltä sekä kavereilta. Mutta uskon, että oma asenne vaikuttaa tässäkin asiassa todella paljon. Oikeastaan oma asenne on avain kaikkeen. Ainakin yleensä.
Tämä bloggaaminen on ollut yksi iso avain siihen, että olen kehittynyt sekä uskaltanut olla oma itseni. Tämän avulla olen saanut toteuttaa mitä mielenkiintoisempia postauksia, olen saanut poseerata kameran edessä (joka kasvattaa itseluottamusta todella paljon). Olen päässyt toteuttamaan monia eri asioita. Muistan aluksi epäröiväni bloggausta todella paljon, taino lähinnä sitä miten muut siihen suhtautuvat.
Mulle tuli yhtäkkiä fiilis, että haluan kertoa teille jotain mun kehittymisestä ja kasvamisesta. Nyt voin käydä vihdoin hyvillä mielillä nukkumaan! Ps. Meillä on huomenna luvassa kunnon kuvauspäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti