Otsikosta saatattekin jo päätellä ettei kyseessä ole mikään helppo aihe. Tästä on todella vaikea kirjoittaa, mutta samaan aikaan musta tuntuu todella vapauttavalta kertoa tästä teille, koska tiedän että siellä ruudun toisella puolella on ainakin muutama ihminen joka mun touhuiluja seuraa. Ja täällä blogissa on ennenkin käsitelty niitä elämän huonoja puolia ja yksinkertainen syy siihen miksi haluan kertoa tavallaan näin avoimesti teille on se, että en halua olla pinnallinen bloggaaja, harvassa on oikeasti ne jotka kertovat elämän huonoista puolista. Mutta en kuitenkaan aio kertoa teille kenen läheisen menetin.
Aloitetaan ihan ensimmäisestä päivästä jolloin sain puhelun läheisen veljeltä. Olin menossa juuri mummolle ja pysähdyttiin syömään ruokaa. Normaalisti söin, kunnes sain puhelun, että vainaja on joutunut sairaalaan onnettomuuden takia. Tässä vaiheessa toivo oli oikeastaan jo menetetty.
Hetken jatkoin syömistä kunnes soitin vainajan isälle joutuneen tämän sairaalaan. Siinä vaiheessa oltiin kaikki oikeastaan todella järkyttyneitä ja poissa tolaltamme.
Jatkettiin kuitenkin matkaa ja koko ajan päivystin puhelinta, että tuleeko mitään uutta tietoa.
Matkaa mummolle oli kuitenkin vielä yli kolme tuntia jäljellä ja multa loppui puhelimesta akku. Voin kertoa, että ne olivat elämäni pisimmät tunnit. Elin kauheassa epätietoisuudessa.
Kun vihdoin päästiin mummolle, laitoin puhelimeni lautaukseen ja hetkeä myöhemmin mulle kerrottiin vähän tarkemmin tapahtuneesta. Jo tässä vaiheessa lääkärit osasivat sanoa, ettei hän tule selviämään.
Vainaja (läheinen) oli koomassa sekä hänellä oli monia sisäisiä verenvuotoja.
Hypätään muutamalla päivällä eteenpäin. Vainajan aivotoiminto romahti täysin. Siitä päivä eteenpäin niin sain viestin läheisen kuolleen. Olin juuri silloin junassa tulossa takaisin Riihimäelle. Luin viestiä monta kertaa läpi. Uudestaan ja uudestaan. Ymmärsin, että yksi mun elämän tärkeimmistä ihmisistä on poissa. En ole koskaan kokenut mitään yhtä kauheaa ja pysäyttävää.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hautajaiset ovat tänä launtaina ja voin kertoa, että mua jännittää aivan kauheasti. Ensinnäkin mua jännittää se etten ole koskaan ennen ollut hautajaisissa ja myös se jännittää miten tulen reagoimaan hautajaisissa.
Toivon, että käytätte muutaman minuutin aikaa ja kerrotte lähimmäisillenne kuinka paljon heitä rakastatte.
Voisin palata teille, vaikka sunnuntaina kertomaan miten hautajaiset menivät. Nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti