Kuulumisia

Tässä on taas tapahtunut kaikenlaista. Musta jotenkin tuntuu, että joka postauksessa sanon niin. Ehkä mulle oikeasti tapahtuu vaan niin paljon asioita. En edes tiedä mistä aloittaisin. Aloitetaan siitä, että koulussa on mennyt hyvin. Oikeasti hyvin vaikka oma mieliala ja kunto on ollut vähän heikko. Tullut tehtyä kaikenlaista. Taas. Oon yrittänyt puhua hoitajani kanssa olostani, mutta tuntuu ettei hänkään oikein ymmärrä. Olen miettinyt tätä todella pitkään. Olen ehkä joutunut harkitsemaan tätä pitkään vain ja ainoastaan sen takia sillä kirjoitan blogia julkisesti enkä anonyyminä. Olen kyllä aikaisemminkin kertonut teille ongelmistani joten miksipä en kertoisi teille niistä jatkossakin. Olen siis päättäynyt kirjoittaa teille noin kahden viikon välein kunnostani. Ajattelin kertoa siitä minkälainen vointi mulla on ollut ja onko tapahtunut mitään erikoista. Sain noin kuukausi takaperin sähköpostia eräältä tytöltä jolla on aika paljon samanlaisia ongelmia kuin mulla ja kertoi, että saa musta paljon energiaa ja toivoo, että voisin kirjoittaa mielenterveydestäni enemmän. Pitkään sitä tosiaan mietin ja vihdoin tulin siihen päätökseen että miksipä ei. Se teksti mitä tytöltä sain oli oikeasti todella rankkaa. Oon muutamaan otteeseen saanut sähköpostia ihmisiltä joilla on pahojakin mielenterveysongelmia. Olen myös harkkinnut jos alkaisin pitää ihan kokonaan omaa blogia mielenterveysasioitani, mutta saas nähdä mitä tulevan pitää. 



En vielä tässä postauksessa kerro mielenterveydestäni vaan kerron taas vaihteeksi kaikesta muusta. Teen heti ensimmäisen osan, kun pääsen kotiin eli todennäköisesti keskiviikkona. En kauheasti uskalla vielä luvata. Jos ei ole oikeasti tapahtunut mitään kertomisen arvoista niin välttämättä silloin en kirjoita sitä postausta, mutta uskon ainakin näin aluksi, että postauksia tulee. Mutta mitä muuta mulle kuuluu. 
Rippitapaamisia mulla on enään virallisesti yksi jäljellä sekä viikonloppuleiri, mutta Cheekin keikan takia jouduin jättämään yhden tapaamisen välistä ja joudun sen vielä korvaamaan, mutta muuten se olisi suoritettu. Olen pitkään myös halunnut mopokorttia ja nyt vihdoin olen siihen saanut luvan. Pitkään mietittiin ajanko autokoulussa vai opettaako joku tuttu. Onneksi mulla on pappa joka pystyy mua opettamaan. Ja tuleehan se paljon halvemmaksi, kun vanhempi opettaa. Ja tätä mä todella innolla odotan, vaikka paljon olen kuullut, että Riihimäki on pieni kaupunki jonka takia ei kannata ajaa mopokorttia, mutta eipä se mua juuri paljoa kiinnosta. 



Musta on jotenkin niin ihanaa, kun pääsen taas pitkästä aikaa kirjoittamaan teille. Tällä hetkellä olen siis Kuopiossa mummollani ja täältä palailen maanantai iltana. Odotan eniten tältä reissulta sitä että saan otettua paljon käyttökeloisia valokuvia. Nyt olen taas saanut kerrottua kaikki tärkeimmät asiat joten rupea muokkailemaan itselleni uutta banneria. Iso kiitos!